Tänään käytiin moikkaamassa Isomummua. Nappasin kameran kassiin, koska pidän mummulan tunnelmasta. 

Keittiön seinällä oli maalaamani kuva, jonka olen tehnyt joskus ala-asteella, mutta se on pysynyt mummulan seinällä siitä asti. Siellä on hienoa sellainen pysyvyys. Toisaaltaan toivon muutosta, mutta joidenkin asioiden toivon pysyvän juuri sellaisena kuin ne ovat olleet aina, koko elämäni.

Kesä meni nopeasti ja syksy saapui sitäkin nopeammin. Täällä on ollut hieman hiljaista koko kesän ajan, mutta ehkä se on ollut vain merkki siitä, että sitäkin enemmän on tapahtunut jossain muualla kuin koneen ääressä.

Paluu arkeen on tapahtunut ja voi sanoa, että siihen on taas alun jälkeen jo tottunut. On taas vaihteeksi aika hienoa laittaa villasukat jalkaan, kynttilään valo ja istuskella lasten kanssa sohvalla lempisarjoja katsellen.