Eilen satoi ihan kaatamalla, ukkonen jyrähteli ja salamat leiskui. Meni noin tunti, niin pihalla oli mitä ihanin auringonpaiste ja uskomaton tuoksu ja vehreys. Seisoin vaan pihalla ja katselin ympärille kuin hienoa oli. Täytyy osata kiinnittää huomio pieniin asioihin ja nauttia niistä.
Sunnuntaina vietettiin serkkutyttöni 19-vuotissyntymäpäivää. Aurinko paistoi ja lämpömittarissa lukema huiteli yli 20 asteen, joten päivä oli täydellinen juhlintaan. Tarjolla oli niin täydellisiä hampurilaisia, etten ole ennen moisia maistanut ja kuten kuvasta huomaa, jälkiruokakin oli niin suussa sulavaa, että vasta kun lautanen oli puolillaan, muistin kaivaa kameran esiin.
Taas on se aika vuodesta kun istutetaan perunat. Tänä vuonna pääsi Väinö ensimmäistä kertää istuttamaan. Saappaat eivät ulettuneet vielä jalansijoille ja vain toisella kädellä pystyi tiputtamaan perunan, koska toisella piti pitää kiinni, ettei tippunut kyydistä, mutta intoa oli niin paljon, että se korvasi pienet puutteet. Perunat ovat maassa, sitten vaan odotellaan, että jotain alkaa nousemaan pintaa.
Sadepäivän inspiroimana makuuhuoneessa tietokone ja sänky siirsivät paikkaa keskenään. Tuli kunnolla kaikki pölyt pois ja taas viihtyy uudistuneessa makuuhuoneessa. Samalla vahvistui huomio siitä, että makuuhuoneen ikkunan puoleinen lattia on ihan vinossa. Piti laittaa pahvinpala pöydän jalan alle, että sai pöydän suoraan ja olemaan keikkumatta. Tällaista se on vanhassa talossa, kaikki on vähän nurin kurin ja se on hyvä niin.
Tämä kokeileva puutarhuri sai oman kasvihuoneen. Perjantaina se kohosi pihamaalle ja sitä on nyt ihasteltu ja kaivettu istutuskohtia. Ensi viikolla pitää hakea kasapäin multaa ja tehdä istutusalueet. Jotenkin luulen, että tämä ensimmäinen kesä kasvihuoneen omistajana on se, kun opin miten ei kannata tehdä ja ensi kesänä olen sitten jo viisaampi. Jos jotain, niin yritystä ei ainakaan puutu!
