Ruusutarha

Makuuhuoneeni muuttui ruusutarhaksi jo muutama kuukausi sitten. Sittemmmin olen siirtänyt sänkyä, vaatelipastoa ja yöpöytää ympäri huonetta ja hakenut niille täydellistä paikkaa. Ajattelin, että otan kuvan sitten kun kaikki on valmista. Tulin siihen tulokseen, että en saa huonetta koskaa niin valmiiksi, että olisi kuvauksen aika. Olen sellainen tuuliviiri sisustuksen suhteen, että juuri kun saan kaiken "valmiiksi", saan uuden idean ja homma alkaa taas alusta.

Mutta tapetti ei vaihdu. Olen jo pitkään tätä tapettia johonkin halunnut ja nyt se on paikallaan, juuri niin valmiina kuin pitääkin.

Kaiken kruunaa uusi vanha katto valaisin, jonka sain äidiltäni.

Omenoiden aika

Nyt on omenoita. Niistä on tehty piirakkaa, mehua ja hilloa. Osa kärrätty suoraan kompostiin, koska madot olivat ehtineet apajille ennen minua. Nytkin sen sijaan, että istun koneella ja kirjoitan omenoista, pitäisi niitä olla poimimassa tuolta nurmikolta. Tänään on vapaa ilta omenoista, jatketaan huomenna.

Vihdoin

Viime maaliskuusta saakka niitä on odoteltu ja vihdoin ne ovat valmiita.

Väinön huoneen uusi ilme

Väinö on jo useamman kerran pyytänyt, että siirtäisimme hänen sänkynsä eri paikkaan. Nyt kun olemme jumissa kotona ( Väinö kipeänä ) niin jotain tekemistä on oltava, joten suostuin pojan pyyntöön. Siirsimme sängyn keskelle huonetta ja työpöydän nurkkaan, jossa sänky on ennen ollut. Vihdoin sain huoneeseen laitettua myös verhotangon ja verhot, vasta kaksi vuotta ne on pitänyt laittaa. Samalla tuli tehtyä kunnon siivous, mikä on aina paikallaan. Poika oli tyytyväinen, samoin minä.

Pihakirppis

Meillä oli koko naapuruston, joka käsitti 9 katua, pihakirppis tapahtuma viime viikonloppuna. Kannoin tavaraa autotalliin koko viikon ja toivoin auringonpaistetta, että edes joku meille eksyisi. Tapahtuma onnistui yli odotusten. Lauantaina kävijöitä oli niin paljon, että meinasi ihan kiire tulla ja tavara kävi kaupaksi. Oli hassua nähdä kun kotikatu kuhisi kävelijöitä, autoilijoita ja pyöräilijöitä. Sen lisäksi, että pääsin vanhasta tavarasta eroon, opin tuntemaan paljon uusia ihmisiä naapurustostamme.

Väinöllä oli oma Väinön kahvikioski. Kioskissa oli myynnissä mehua, pullaa ja kahvia. Kiirettä piti Väinölläkin, ensimmäisenä päivänä loppui pullat kesken, piti juosta lähikauppaan ja turvautua pakasteisiin. Väinö keräsi rahaa uuteen valomiekkaan. Heti maanantaina hoidon jälkeen otimmekin suunnaksi lelukaupan ja valomiekan.